Rock'n' Roll koreografian suunnittelu ja toteutus

Rock'n' Roll tanssin yksi arvosteluperusteista on koreografia. Niinpä siihen tulisi kiinnittää yhtä paljon huomiota kuin muihinkin Rock'n' Roll tanssin eri osa-alueisiin. Näin ei vain jostakin syystä ole. Koreografia muodostuu monelle siten, että laitetaan kuvioita peräkkäin ajattelematta sen kummemmin koreografian sisältöä tai tehtävää.

Koreografian suunnittelu on paljon aikaa vaativaa puuhaa ja yleensä joudutaankin tekemään kompromissi käytettävissä olevan ajan ja suunnittelu/harjoittelun suhteen. Pitäisi kuitenkin pitää mielessä, että hyvällä suunnittelulla lyhennetään ratkaisevasti sitä aikaa, joka kuluu koreografian alkutaipaleilta sen kilpailukuntoon saattamisessa. Hyvän suunnittelun lopputuloksena on tavoitteellisempi harjoittelu.

Tässä on yksi malli miten koreografian suunnittelu ja toteutus voi edetä. Tämä ei ole mikään ehdoton oikea malli, vaan oleellista on, että suunnittelu on systemaattista ja tavoitteellista.

Mitä koreografia pitää sisällään?

Aluksi ehkä on hyvä määritellä muutama asia ja jakaa koreografia pienempiin osasiin. Itse käytän koreografian rakennuspalikkoina seuraavia käsitteitä:

Kuvio

koreografian pienin rakennuspalikka (tässä ei puututa yksittäisiin potkuihin). Esimerkkeinä perusaskel, paikan vaihto jne.

Vuoro

useamman kuvion yhdistelmä, kuitenkin niin, että kuviot muodostava yhtenäisen kokonaisuuden. (Vuorosta käytetään myös termiä amalgaatio)

Jakso

Useamman vuoron yhdistelmä, jota käytetään enemmänkin harjoittelun kuin suunnittelun yhteydessä. Jaksoja sisältyy yhteen minuuttiin 2 - 3 kappaletta.

Kuviot

Kuvioita on monenlaisia. Seuraavassa yksi jaottelu:

• perinteiset rock'n' roll kuviot
• rock'n' rollin kaltaiset kuviot
• pysähdykset eli break:it
• linjat
• jazz-kuviot
• "fantasia"-kuviot, eli jostakin muusta tanssilajista esim. electric boogiesta lainatut kuviot
• akrobatia-kuviot
• aloitus/lopetus-kuviot

Suunnittelu

Ensimmäinen vaihe koreografian suunnittelussa on, että tanssipari yhteistyössä päättää, minkä näköinen siitä pitää tulla. Parhaimmillaan koreografia on silloin, kun se on tanssijansa näköinen. Sen tulisi korostaa niitä ominaisuuksia, joissa pari on parhaimmillaan ja ennen kaikkea tuo esille parin persoonallisuuden.

Kun yleinen linja on selvillä, niin sen pohjalle aloitetaan rakentamaan varsinaista koreografiaa. Tässä vaiheessa tulisi muodostaa koreografialle runko. Se pitää sisällään idean aloituksesta, lopetuksesta sekä koreografian kohokohdista. Viimeeksimainitut tulee sijoittaa aikajänteelle siten, että ne mahdollisimman hyvin pitäisi katsojan mielenkiintoa vireillä. Sitten alkaa se kaikkein tuskaisin ja aikaa vievin suunnittelun vaihe - ideointi. Ideoinnilla tässä tarkoitan kokonaan uusien kuvio- ja vuoro-ideoiden luomista, mutta myöskin toisten tanssiparien käyttämien kuvioideoiden kopioimista, koska muuten aikaa kuluu liikaa. Valitettavasti monille ideointi tarkoittaa samaa kuin toisten tanssiparien käyttämien kuvioden ja vuorojen kopiointi. Suoraa kuvioden kopioimista askel askeleelta tulisi välttää, koska silloin koreografiasta ei tule tanssijansa näköistä. Emme voi, emmekä halua olla toisten kopioita! Ideoita tulee olla runsaasti.

Ideat pakataan treenikassiin ja lähdetään salille. Siellä ideoista jalostetaan kuvio- ja kuvioyhdistelmäraakileita. Tässä vaiheessa kuvioita harjoitellaan vain sen verran, että ne juuri ja juuri pystytään tanssimaan musiikkiin. Oman kokemukseni mukaan noin 10 %:sta ideoita pystyy jalostamaan sellaisen kuvion tai yhdistelmän, joka sopii parille ja se tuntuu hyvältä tanssia. Huomioi, että kuvioita pitäisi suunnitella kaikista eri tyypeistä (vrt. em. jaottelu), riippuen tietysti siitä, minkälaista ja tyyppistä koreografiaa on suunnittelemassa.

Kun kuvioita ja vuoroja on saatu aikaiseksi ajallisesti vähintään kaksinkertainen määrä kuin lopullisen koreografian kesto, niin niitä voidaan ryhtyä niputtamaan yhteen. Kuitenkin ennen varsinaista kuvioiden ja vuorojen ymppäämistä koreografiaan, otetaan esille alussa tehty runko. Sen pohjalta rakennetaan tarkempi malli, jossa luonnehditaan mitä missäkin kohdin koreografiaa tapahtuu.

1. Aloitus, jossa "leikkiä" rytmillä. Erikoinen - pitää säväyttää. Kesto n. 3 - 4 tahtia.
2. Perusrokkia. Esitetään hyvää tekniikkaa ja vauhdikasta tanssia. Ei katkoja.
3. Break, josta lähtee fantasia-kuvio. Koreografian alkupuoliskon kohokohta. Max. 5 tahtia.
4. jne.

Kutsuttakoon edellistä vaikka koreografian luonnokseksi. Kun luonnos on saatu halutun kaltaiseksi, voidaan aloittaa varsinainen kuvioiden liittäminen koreografiaan. Tämä vaihe on erittäin tärkeä. Sen mukana homma joko onnistuu tai kaatuu. Hyvänkin suunnittelun voi tuhota huonoilla kuvio/vuoro valinnoilla. Mitään tarkkoja ohjeita tai sääntöjä, siitä miten tämä vaihe pitäisi toteuttaa, ei voi antaa. Kysymys on siitä miten pari näkee koreografiansa ja miten tämän näkemyksensä haluaa toteuttaa. Tärkeimpänä asiana tässä vaiheessa hyvän toteutuksen kannalta on, että jokainen kuvio/vuoro, joka valitaan koreografiaan, toteuttaisi mahdollisimman hyvin luonnoksen ko. kohdan ajatusta.

Hyvä pitää mielessä

Viimeistään tässä vaiheessa kannatta lukaista muutama sivu rokin uusimmasta sääntökirjasta. Koreografian suunnittelijan vastuulla on, että kaikki tehdyt kuviot ovat sallittuja. Tulkintakysymyksissä kannattaa aina valita varmempi vaihtoehto tai kysyä rokkivaliokunnan mielipidettä asiasta. Varmasti sallittujenkin asioiden avulla saadaan aikaiseksi hyvä koreografia.

Joskus on myös aiheellista vastata itselleen muutamaan perustavaa laatua olevaan kysymykseen. Minkälainen on koko koreografian yleinen ajatus ja toteuttaako tehdyt kuviot/vuorot sitä? Esittääkö koreografia jonkin tarinan? Jäljitelläänkö tyylillisesti 50-luvun rokkia? Tehdäänkö mahdollisimman urheillullinen suoritus? Tämän kaltaisilla kysymyksillä varmistetaan, että koreografiasta muodostuu eheä kokonaisuus.

Täytyy myöskin koko ajan pitää mielessä, että kuviot ovat vain väline tanssin suorittamisessa. Tästä seuraa, että kuviot tulisi liittää toisiinsa saumattomasti, niin ettei katsoja huomaa missä kuvio vaihtuu toiseksi. Vuorojen kohdalla tilanne on toisenlainen. Niitä voisi verrata musiikin vaihtumiseen A-osasta B-osaan.

Koreografian suunnittelussa on erittäin tärkeää, että parin kumpikin osapuoli osallistuu sen tekemiseen. Parinahan se tanssitaankin.

Kaikesta siitä mitä suunnitteluun kuuluu, on hyvä pitää kirjaa. Uudet ideat, kuviot ja vuorot, kaikki kirjataan ylös. Uudet harjoittelemattomat asiat unohtuvat helposti. Kuvioista kannattaa kirjata ainakin: nimi, otteet, suunnat, käytety tahdit/lyönnit sekä ajoitukset. Kun kaikista koreografiaan kuuluvista kuvioista on käytetyt tahdit/lyönnit tiedossa, niistä on helppo laskea koreografian kesto, kun sääntömääräinen tahtia/minuutti tiedetään. Tässä on tietokoneen taulukkolaskennasta paljon apua.

Toteutus

Toteutuksella tässä tarkoitan kaikkia niitä toimenpiteitä, joiden avulla suunnitellusta koreografiasta saadaan esityskelpoinen kokonaisuus.

Koko harjoitteluvaiheen aikana on pidettävä mielessä, että jokaisella harjoituksella/harjoittelukerralla täytyy olla jokin tavoite tai päämäärä. Pelkällä treenaamisella, vaikka se olisi kuinka "kovaa" tahansa, ei ole merkitystä, jos siinä ei ole ajatus mukana.

Harjoitteluvaihe olisi hyvä aloittaa pilkkomalla koreografia jaksoihin. Niitä mahtuu minuuttiin 2 - 3 kappaletta. Jaksojen saumakohdat tulee sijoittaa kohtiin, jossa vuoro vaihtuu toiseksi.( Huomaa, että jakso on harjoittelun apuväline, eikä varsinaisesti koreografian osa).

Koreografian toteutus aloitetaan opettelemalla tanssimaan kukin jakso läpi. Jaksoa harjoitellessa tanssimista ei lopeteta suoraan jakson loppuun, vaan tanssitaan aina vähintään yksi kuvio seuraavan jakson alusta. Tämä sen takia, ettei myöhemmässä vaiheessa tule vaikeuksia jaksojen liittämisessä toisiinsa.

Aluksi jaksoja harjoitellaan vain sen verran, että ne pystytään tanssimaan ongelmitta läpi. Kun tähän vaiheeseen ollaan päästy, niin siirrytään tarkastelemaan kuvioiden suorittamista lähemmin. Kuvioihin sovitaan tarkemmin käsien/potkujen suunnat, ajoitukset ja korkeudet. Tässä samassa rytäkässä sovitaan myös miljoonasta muusta asiasta aina vartaloasennoista sormien asentoihin saakka. Kun jakso/jaksot on saatu käytyä läpi tällä tarkuudella, niitä harjoitellaan alusta loppuun useita kertoja. (Siis edelleen vain yhtä jaksoa kerrallaan). Aluksi jaksoa tanssittaessa keskitytään vain yhteen valittuun asiaan kerrallaan. Valittu aihe voi olla esim. kädet, potkut, rytmitys, jne. Mitä pidemmälle jakson harjoittelussa edetään sitä useampiin asioihin pyritään keskittymään yhden suorituksen aikana. Kun jaksoja harjoitellaan ja ne liitetään toisiinsa, niin niistä vähitellen muodostuu esityskelpoinen kokonaisuus.

Tässä vaiheessa moni voi ihmetellä, kun missään vaiheessa ei ole mainittu harjoitusta, jossa koko koreografiaa tanssitaan alusta loppuun. No kyllähän sitäkin harjoitellaan, mutta se ei ole mikään koreografian toteutuksen peruskivi. Sillä vasta luodaan loppusilaus koko suoritukselle.

Kaikenkaikkiaan uuden koreografian suunnittelu ja toteutus on vaikea ja paljon aikaa viepä operaatio. Lopputuloksen onnistumisen kannalta on tärkeää, että suunnittelu ja harjoittelu ovat systemaattisia ja että niissä on ajatus mukana.